Parkanon metsämuseo

Äitien aloite - Talkoohengen tuote

Pitkä taival ideasta toteutukseen

Parkanossa toimi 1960-luvulla metsämiesten perustama  metsäkerho, jossa jäsenet perheineen kokoontuivat metsäaiheisten harrastusten pariin. Perimätiedon mukaan kerhon naispuoliset jäsenet ehdottivat jossain vaiheessa, että Parkanoon tulisi perustaa metsämuseo. Niinpä alkuperäistä ajatusta metsämuseo perustamisesta voidaankin kutsua ”äitien aloitteeksi”. Asia ei kuitenkaan tuolloin edennyt sen pidemmälle, vaan ajatus museon perustamisesta unohtui kymmeneksi vuodeksi.

Vuonna 1979 museohanke heräsi jälleen henkiin, sysäyksen tähän antoi Seitsemisen kansallispuiston perustaminen. Kansallispuiston yhteyteen kaavailtiin tuolloin metsämuseota. Aiheesta käytiin myös keskustelua Pirkanmaan maakuntaliiton kulttuuri- ja kotiseututoimikunnassa, jonka jäsenenä Parkanosta oli piirimetsänhoitaja Arvi A. Koivisto. Keskustelussa tuotiin esille ajatus, että Parkano voisi perustaa metsämuseon, kuitenkin mahdollisimman lähelle tulevaa kansallispuistoa.

Edellä mainitun kokouksen innoitamana Arvi A. Koivisto toimitti 7.2.1979 sekä Parkanon kaupungin kulttuuri- että elinkeinolautakunnalle kirjeen, jossa hän esitti metsämuseon perustamista Parkanoon. Perusteluina hän mainitsi mm sen, että Seitsemisen kansallispuisto näyttää olevan toteutumassa ja että jo kesällä 1979 toimintansa aloittaa mahdollisesti opastuskeskus. Kirjeensä perusteluissa Koivisto toi esiin myös sen, että Pirkanmaan maakuntaliiton apulaistoiminnanjohtaja Jussi V. Niemi oli esittänyt vaihtoehtoa, että Parkanon kaupunki perustaisi metsämuseon tulevan kansallispuiston läheisyyteen. Koivisto mainitsi kirjeessään, että pois laskuista ei tietenkään ole mahdollisuus, että museo sijaitsisi jossain kaupungin keskustan tuntumassa. Koivisto muistutti myös, että museohanke on itänyt Parkanossa jo pitkään ja että paikkakunta on tunnettu metsäpaikkakunta, metsätalouden ja -hallinnon keskuspaikka sekä omaa paljon metsiin liittyvää perinnettä.

Lautakuntien yhteisen kokouksen jälkeen kaupunginhallitus asetti 14.5.1979 työryhmän selvittämään metsämuseon perustamismahdollisuuksia. Toimikunta luovutti museon perustamista koskevan raporttinsa kaupunginhallitukselle 8.4.1980. 

Perustamistoimikunnan ensimmäisiä tehtäviä oli löytää sopiva sijaintipaikka museolle. Useita (15 kpl) vaihtoehtoja vertailtaessa painotettiin erityisesti Seitsemisen kansallispuiston ja valtateiden läheisyyttä. Lopulta valtateiden läheisyys katsottiin tärkeimmäksi kriteeriksi valinnalle. Toimikunta päätyi ehdottamaan kahdesta vaihtoehdosta Kaitojenvestten ranta-aluetta museon sijaintipaikaksi. Kaidatvedet on maisemallisesti kaunis alue ja historiallisesti merkittävä, koska se on ollu aikoinaan osa muinaista Kyrönkankaan talvitietä. Tietä ovat käyttäneet niin eränkävijät, sotilaat, kirkkoväki kuin myös hallitsijat ja matkailijatkin. 

Ehdotetun kohteen ongelmana oli kuitenkin se, että alueen omisti valtio. Parkanon kaupungin elinkeinolautakunta oli tosin aloittanut jo aiemmin neuvottelut alueesta metsähallituksen kanssa ja esitti jo 14.6.1977 maan vaihtoa valtion ja kaupungin kesken suunnitteilla olevan lomakylän perustamista ja muuta matkailutoimintaa varten. Vuosien neuvottelujen jälkeen Parkanon kaupungin valtuusto vahvisti  29.8.1984 valtion kanssa neuvotellun maan vaihdon. Näin metsämuseolle oli saatu alustava aluevaraus.

Toimikunnan työn tuloksena valmistui myös alustava perustamissuunnitelma. Raportissaan toimikunta pohti tulisiko museo toteuttaa suppeana vai laajana. Toimikunta päätyi laajempaan vaihtoehtoon, jonka mukaan museo käsittäisi neljä osastoa: 1) luonnontieteellinen osasto, 2) metsäosasto, 3) metsien moninaiskäyttön osasto ja 4) liitännäiset. Myöhemmin museon sisällöstä on laadittu vielä kolme eri, mutta lähes samansisältöistä suunnitelmaa. Lopullinen suunnitelma valmistui syksyllä 1986, joka sekin nojautui laaja-alaiseen metsien ja niiden käytön esittelyyn eri aikakausina. Mikään näistä suunnitelmista ei kuitenkaan ole käytännössä toteutunut sellaisenaan.

Lopullisen päätöksen museon perustamisesta kaupungin valtuusto teki14.8.1985. Samana vuonna Parkano lähti myös kilvoittelemaan valtakunnallista metsämuseota, jonka  kilvan voitti kuitenkin lopulta Punkaharju.

Kämppien ja esineistön hankinta

Kaupunginhallitus asetti 30.4.1984 jo ennen lopullista perustamispäätöstä metsämuseon esinekeräystoimikunnan, jonka tehtävänä oli muodostaa metsämuseon esineistön ja rakennusten hankintaa varten keräysorganisaatio.  Keräys käynnistyi vuonna 1985 ja keräyksen toteuttivat kylätoimikunnat. Esineet sijoitettiin aluksi välivarastoon, josta ne myöhemmin siirrettiin museolaueen näyttelyhalliin. Sittemmin esineistöä saatiin monilta metsäalan yrityksiltä, organisaatioilta ja yksityisiltä henkilöiltä.

Metsähallitus lahjoitti vuonna 1985 Parkanon metsämuseolle Ikaalisista Kalliolammin metsäkämpän, saunan ja puuliiterin. Metsäkämppä ja puuliiteri siirrettiin museoalueelle syksyllä 1987 ja sauna museoalueen rantaan syksyllä 1988. Ennen näiden rakennusten pystytystä Parkano havitteli myös Halin metsäkämppää irtaimistoineen Kangasalalta, mutta tämä ei toteutunut ja niinpä Kalliolammin metsäkämpästä tuli museoalueen päärakennus.

Parkano-Seura ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja Pekka Vuotari siirsi vuonna 1987 vanhan ladon Aureesta Järvisen pihapiiristä museoalueelle sysien säilyttämistä varten. Näyttelyhalli  valmistui vuonna 1991 ja tallirakennus 1994. Vuonna 2020 alueelle rakennettiin ajanmukaiset yleisölle tarkoitetut wc-tilat.

Museoalueen läheisyyteen ja Kaitojenvetten rannalle on vuosien saatossa perustettu laaja luontopolkureitistö talkootyönä. Ideoitiinpa museoalueelle jossain vaiheessa jopa metsäkirkon rakentamista, mutta se ei kuitenkaan toteutunut. Sen sijaan Messukalliosta on muodostunut merkittävä hartauspaikka.

Järvi-Suomen tieltä metsämuseolle johtavan Rännärinmuseotien alkupäässä vierailijoita on nykyisin vastassa kaksi Kalle Jokisalon perillisten lahjoittamaa isoa Lokomon vuonna 1960 valmistamaa oja-auraa.

Merkittävä luontomatkailu- ja kulttuurikohde

Metsämuseon perustamistoimikunnan laatiman suunnitelman mukaan metsämuseo oli tarkoitus avata kesällä 1981. Viralliset avajaiset siirtyivät kuitenkin kymmenen vuotta myöhemmäksi. Avajaiset pidettiin Parkanossa järjestetyn neljännen Ihminen Luonnossa tapahtuman yhteydessä lauantaina 24.8.1991.

Vuosien myötä pitkälti talkootyön tuloksena syntyneestä museoalueesta on kehittynyt merkittävä virkistäytymisalue ja matkailukohde. Alueen painoarvoa on kasvattanut erityisesti se, että vuonna 2020 Kaidatvedet ja metsämuseo luontopolkuineen pääsi osaksi  Lauhanvuori-Hämeenkangas UNESCO Global Geopark-verkostoa.

Metsämuseo esittelee metsätöiden historiaa 1860-luvun sahateollisuuden noususta aina 1960-luvun koneellistamiseen. Vuosittain museoalueella järjestetään erilaisia yleisötapahtumia.